Costa Cavallo aloittaa tallitoiminnan!

Nyt teillekkin selviää miksi perustin oman yrityksen, aloitan siis tallinpidon. Perjantaina tehtiin päätös yhdessä Ålandstravet:in kanssa että tulen jatkamaan toimintaa heidän hienolla raviradalla A-tallissa!

Tallissa on 14 karsinapaikkaa, hienot sosiaalitilat sekä vesikarsinat ovat tallin ulkopuolella. Tallilaisten käytettävissä on 1000 m ravirata, pari ruohokenttää (85*120m sekä 40*60m),kolme hiekkakenttää (40*60m, 25*65m sekä 25*65m) sekä 250 metrin islanninhevosovaali.

Muutamme Clausenin kanssa tallille 1.3 kun talli aloittaa toimintansa.

Tulen tarjoamaan puoli- sekä täysylläpitomahdollisuuksia, ratsutusta sekä toiminnan rullatessa eteenpäin suunitelmissa on pienimuotoista myyntihevostoimintaa.


Voittajafiilis!

Viikonlopun kouluvalmennus

Lauantaina ja sunnuntaina käytiin Sandra Odelberg-Roepstorffin kouluvalmennuksessa.

Sandra on enemmän sitä koulukuntaa joka haluaa hevosen kulkevan hyvin pyöreässä muodossa. Valmennus oli enemmän hevosten jumppaamista ja notkeuttamista avoja, sulkuja ja keskiympyrää käyttäen.

Molempina päivinä aloitettiin ravaamalla ja laukkaamalla suoraa uraa pitkin. Lyhyillä sivuilla hidasta tempoa ja pitkillä sivuilla vuorostaan aktiivisempaa askelta. Usein huomaan että jään jumputtamaan vähän liian pitkään aikaan kaarevilla urilla joten sain taas muistutuksen että kannattaa ratsastaa suorilla urilla huomatakseen omat ja hevosen heikkoudet.

Sandra korjasi heti ensimmäisestä minuutista lähtien vinoa istuntaani joka vaikuttaa Clausenin oikeaan kierrokseen. Molemmat ovat vähän mutkalla joten lopputuloksena Clausen kulkee kokoajan kolmella uralla, takaosa sisällä, ja ratsastaja työntää kompensoidakseen oikean olkapään korvaan :)

Tänään tuntui jo paremmalta ja päästiin itse asian ytimeen - notkeuteen ja muotoon. Vanhuus ei tule yksin joten Clausenia on pakko jumpata ja jumpata ja vielä vähän jumpata. Tänään oltiin molemmat heti alusta vähän notkeempia niin päästiin harjoittelemaan pyöreää muotoa. Jotenkin mua hirvitti alussa että mitenkä pyöreäksi Sandra oikein Clausenin haluaa, mutta hänellä on kuitenkin aktiiviset takajalat mukana kokoajan opetuksessa. Monethan harrastavat tätä eteen-alas löllöravia josta ei sitten tule yhtikäs mitään. Sandra painottaa sitä että hevosen on kannettava itsensä, poljettava takajaloilla mutta ratsastajana meillä on velvollisuus jumpata hevosia niin että lihakset notkeutuisivat ja palautuisivat nopeammin. Videoa kun katsoin niin ei se muoto näytä niin huonolta, vaan Clausen näyttää todella notkealta paikka paikoin.

Eilen tehtiin suoralla uralla vaan hevosen asetusta ja kaulan taivutusta ilman poikitusta. Tänään lisättiin loivat avot ja sulut mukaan. Saatiin kotiläksyksi jumppaamista ja sitä etten jää siihen kisamuotoon ratsastamaan koska se on Clausenille helppo muoto olla. Kotitreenissä pitää muistaa notkeuttaa kaulaa ja selkää niin että ne isot askeleet pääsisivät läpi koko kehon ja Clausen uskaltaisi käyttää koko kehoaan optimaalisesti. Niinkuin aijemmin olen kirjoittanut ollaan harjoiteltu juuri tätä - että löytäisimme sen ison askeleen joka kulkee koko kehon läpi. No, ajatus on ollut oikea mutta en ole osannut ehkä ihan viedä käytännössä sitä omaan ratsastukseeni :)

Tässä teille videota päivän valmennuksesta. Sandran kommentti oli loppupalautteessa; Makea hevonen jolla on hyvät perusaskellajit. Tarvitaan vaan saada se Contenderiläinen tulisuus ja kovasuisuus muutettua hyvään energiaan. Absolutely, treeniä vaan!

Kulutuskeskeinen ympäristö

Mitä tehdä kun rahatilanne ei vastaa mielen kulutushalua?

En ole ikinä voinut nimetä itseni säästeliääksi. Rahat ovat vähän lipuneet käsistä ja ajatus siitä että uudet mallistot saapuvat liikkeisiin joka kevät ja syksy tuo minulle äärettömän shoppailuhimon. Ennen kun muutin omilleni pystyin jotenkin raapimaan rahat siihen uuteen satulahuopaan tai uusiin saappaisiin. "Onhan ne niin ihanat".

Nyt on toinen ääni kellossa. Kun ruokakaupassa käyn haluan ostaa mahdollisimman ekologisesti ja lähituotettua ruokaa. Siihen menee parisen euroa yleensä lisää mutta mielelläni maksankin sen. Omassa sunnossa joutuu kuitenkin ostamaan jopa WC paperia ja sekin maksaa! Vuokra maksaa, sähkö maksaa, auto maksaa ja niin edelleen. Mihin siis kaikki rahat menevät? Perustarpeisiin nykyään.

Siksi näin kevään tullen on taas vaikeaa pitää näpit kurissa. Viimeisen puolen vuoden aikana en ole kuitenkaan ostanut mitään turhaa itselleni tai Clausenille. Valmennuksetkin on jouduttu jättämään hyvin minimaaliseen määrään että olisi varaa maksaa tallivuokra. Tehokkain keino välttää shoppailuhimo on muuttaminen maalaistallille jolla millään muulla paitsi tarpeeksi lämpimillä vaatteilla on väliä.

Hyvin on toiminut tähän asti kunnes huomenna on valmennusten vuoro ja haluan näyttää siistiltä ja tyylikkäältä. Kääk, missä on sävy-sävyyn olevat pintelit ja huovat? Katsoin kaappiin ja tokaisin että täällä on vain nämä varusteet jolla olen jo tovin porskutellut. Selailin Hööksin sivuja ja huomasin uuden malliston tulleen nettiin. Pienen hetken selailin ja klikkailin haluamani tavarat, sataneljäkymmentä euroa!!!! Anteeksi! Onneksi siinä vaiheessa heräsin kuplastani ja laskin että sillä saa kolme-neljä valmennustuntia.

Pääsin siis siihen lopputulokseen että vaikka ketuttaa, ärsyttää ja himottaa niin me mennään valmennukseen vanhoissa huovissa ja pinteleissä ja keskitytään siihen olennaiseen - ratsastamiseen ja oppimiseen.


Minun vinkkini tähän kulutuskeskeisen ympäristön ongelmaan:

• Puhtaina ja pestyinä varusteet näyttävät aina uudemmilta ja siistimmiltä.
• Mieti kaksi kertaa ennen ostoa, menetkö valmennukseen mielummin kaksi kertaa vai ostatko haluamasi tavarat ja valmennaudut vaan kerran?
• Ketään ei oikeasti kiinnosta onko teillä uudesta mallistosta satulahuopa, vaan hyvää ratsastusta ja siistiä hevosta on aina mukavaa katsoa
• Voitte pitää tallilla vaihtokauppaa, vanha satulahuopa on toiselle aina uusi
• Pidä kuukausittaista budjettia koneellasi, paljonko voit käyttää rahaa turhaan? Jokainen euro jonka säästät voi kuukausien päästä olla sievonen summa jolla pääset joko uuteen valmennukseen tai kisoihin.

Nämä pisteet yritän aina pitää mielessä kun alkaa himottamaan. Mutta "I feel you sis" minäkin haluaisin kävellä kauppaan ja ostaa mitä ikinäkään mielyttää silmää.











Tässä nämä varusteet Hööksistä jotka klikkailin kasaan. Mamma mia miltä Clausen näyttäisikään näissä...

Oma yritys

Perjantaina tuli vihdoinkin vahvistus siitä että yritykseni, Costa Cavallo, on rekisteröity! Jihaa :)

Blogi nimettiin vähän etuajassa ja siksi jännitinkin ehkä eniten meneekö nimiehdotuskin läpi. Kaikki oli tosin mallillaan ja nyt voidaankin aloittaa bisneksten teko. Maltillisesti kuitenkin.
Nimi "Costa Cavallo" on italiaa ja suomeksi käännettynä "rannikko hevoset". Rannikolla kun täällä Ahvenanmaalla ollaan halusin saada sen ja hevoset yhditettynä yrityksen nimeen. Onhan teidänkin myönnettävä että suomeksi "rannikko hevoset" olisi ehkä ollut aika tökerön kuuloinen. Kuvitelkaapa miltä se kuullostaisi englanninkielisen suusta sanottuna tai jopa ruotsinkielisen suusta, eiei, ei hyvä..

Miten aion tästä sitten jatkaa? Se tulee selviimään tässä viikkojen mittaa. Yrityksen matkaa voitte seurata tästä blogista! Perhoset lentelevät ihan vatsassa kun kirjoitan. tietenkin tämä tarkoittaa monenmonta pitkää työpäivää mutta itselle työskenteleminen on kuitenkin hyvä tunne.

Meille kuuluu muuten hyvää. Ajattelin raapustaa isomman postauksen heti kun saan vähän uusia kuvia. Kentällä ei ole vielä valoja joten iltaisin kuvaaminen ei oikein käy ja päivisin kaikki ovat töissä. Sähkäriä siis odotellessa tyydymme vanhoihin kuviin :)

(c) Sillisatama

(c) Sillisatama

(c) Marika Gröhn

10 000 tuntia satulassa

Mitä mieltä olen päivittäisen harjoittelun merkityksestä?

Päivittäinen harjoittelu, johon en laske valmennuksia mukaan, on mielestäni asia joka halkaisee ratsastajat kahteen eri ryhmään - harrastajiin sekä päämäärää tavoitteleviin ratsastajiin.

Jos päivittäinen harjoittelu on sitä että tallia siivotessa mietimme jos tänään jaksaisi ratsastaa teemme sitä tunnepohjalta ja pidämme ratsastusta harrastuksena joka tuo meille mielihyvää. Ratsastus ei ole suorittamista vaan hevosten kanssa olemista ja nauttimista. Hikitreeni ei ole sitä mitä haemme vaan pääasia että saamme nauttia ja hiki jos tulee se on vaan plussaa. Harrastajat eivät näe hevosten liikutusta pitkänä prosessina vaan viikko viikolta tai jopa päivä päivältä mennään fiiliksen mukaan.

Jos taas päivittäinen harjoittelu on sitä että asetetaan itsellemme päivittäinen, viikottainen, kuukausittainen ja vuosittainen suunnitelma alamme tavoitella päämäärää. Huolehdimme hevosten lihaskunnosta, aeroobisesta kunnosta, palautuksesta sekä psyykkisestä puolesta. Päivittäin pidämme mielessämme kuvaa urheilijasta, joka tämä meidän nelikaviomme on. Päämäärää tavoitellessa muistamme tehdä välietappeja ja pienempiä palautuslomia urheilijoilemme.

Mutta, näillä kahdella ihmistyypillä voikin olla samat tavoitteet kisatilanteissa! Nämä kaksi yksilöä kamppailevat samalla tasolla samoissa kisoissa. Näitä tilanteita näkee usein. En haluaisi kirjoittaa valitettavan usein mutta alemmalla tasolla kun olen kisannut näitä ristiriitoja näkee paljon.

Hevonen, joka on urheilija kisatilanteessa, pitää valmistella urheilusuoritukseen siinä missä ihmisurheiljakin. Jos kisoja kiertää harrastusmielessä pitää ehkä uhrata itsensä sinne sateeseen ratsastamaan hevoselle edes jonkinmoinen peruskunto. Hevoselta ei voi edellyttää täyttä kisasuoritusta jos verryttely on jo hevosen päivittäisen ratsastuksen pituinen! Hevosen kisasuoritus rakentuu päivittäisellä, viikottaisella ja kuukausittaisella suunnitelmalla. Jos olet kuukausi sitten aloittanut harjoittelun, pari viikkoa ennen pitänyt pari ylimääräistä vapaapäivää joko sään, huvitusten tai ajanpuutteen takia ei hevoselta voi olettaa että sen maksimaalinen suorituskyky näkyy kisoissa.

Ratsastus ja harrastuspohjainen kisailu on mieltävirkistävää sekä lajin kehityksen kannalta on tärkeää että kaikki pääsevät kisamaan sekä pitämään hauskaa. Aina ei kuitenkaan muisteta että kisasuorituksessa on ratsukko, joka koostuu kahdesta eri yksilöstä. Molemmille yksilöille on annettava mahdollisuus suoriutua parhaalla mahdollisimmalla tavalla kisatilanteessa.

Päämäärää tavoittelevalla ratsastajalla on täysi oikeus kokeilla vähän rajojaan koska hän on valmistellut hevosen suoritukseen. Hän on pitänyt huolta hevosen fyysisestä kunnosta ja kisasuoritus ei ole maksimisykkeillä puurtamista. Hevonen on valmisteltu urheilijana suoritukseen. Urheilijana, jota hevonen on kisatilanteessa! (En voi toitottaa tätä liikaa!). 

Voittaja erottuu aina joukosta päivittäisen harjoittelun avulla. 

Vapaa suomennos;

 " Älä ikinä syytä hevosta, sen suoritus on harjoittelusi tulos. 

Sinulla oli varmaan liian kiire eilen, tai ratsastit keskittymättä toissapäivänä

 ja siksi tänään ei mennyt niinkuin suunnittelit. 

Arvostus hevosta kohtaan lakkaa heti siinä sekunnissa

 kun syytämme hevosta siitä että teimme itse huonon työn"

Talentshow

Noniin kauden ensimmäisiin kisoihin ollaan sitten tänään ilmoitettu tamma S. Enemmänkin kyseessä on talent-kipailut nuorille hevosille täällä Ahvenanmaalla. Ne ovat hyvin samantapaiset kun laatuarvostelu mantereella.

S ilmoitettiin luokan ulkopuolisena kun tamma on jo vuoden vanhempi. Viime vuonna osallistuessaan suoriutuminen meni vähän plörinäksi ongelmakäyttäytymisen takia. Tänä vuonna luokan ulkopuolisena saadaan siis arvostelu mutta itse kisassa ei voida tietenkään olla mukana.

Myönnettäköön että kilpailuhaluisena muhun syttyi kuitenkin pieni onnenkipinä. Tuntuu että nyt saadaan arkiharjoitteluun joku päämäärä ja tavoite.  Vähän salaa haluan myös näyttää miten hieno tammasta on tullut ;)

Päästäksemme tavoitteesiin alamme käymään maneesilla viikottain tutustumaan esteisiin. S on jo hypännyt ratsastaja selässä jonkun verran mutta kokemusta tarvitaan ennenkuin uskalletaan lähteä esteradalle arvosteltavaksi. olisikin aika näky lähteä sinne valmistelematta ja tuomarille tokaista ettei me ollakkaan ikinä hypätty. Nyt siis harjoittelua kunnes viimeisenä viikonloppuna tammikuussa on estekurssi tiedossa!

Päivittäisessä ratsastuksessa päätavoitteena on saada eteenpyrkimys kohdilleen. Kun S saa vähän tulta kavioden alle näkyy sitä hienoa liikettä vähän pidemmälläkin ajanjaksolla jota tuomaritkin arvostavat. Laukannostot ovat seuraava hiontapala harjoittelussamme. Mutta taas, eteenpäinpyrkimys kohdilleen niin eiköhän lennokkaat laukannostotkin tule sieltä kuin itsestään.

Kun vähitellen tamman selässä kiikkuminen on muuttunut ratsatukseksi haluaisin kokeilla toista kuolainta. Nyt S:llä on ohut kolmipala oliivirenkailla. Kolmipala on mielestäni paras kuolain mutta kuolain itsessään saisi olla paksumpi ja kumipinnotteinen. Paras kuolain nuorille on mielestäni muovipäällysteinen kolmipala fullcheek. Miksi, oi miksi en ostanut tätä kuolainta Hollannista koska Suomesta näitä ei saa mistään tilattua!

Nykyinen vs Toivekuolain

Kuolainasiat eivät ehkä ole nyt meidän isoin juttu vaan ihan ratsastukselliset perusasiat pitää saada kuntoon ennenkuin alkaa kikkailemaan varusteilla...





...Eikö niin että satulahuopakin vaikuttaa kisasuoritukseen ;)

Tuulessa ja tuiskussa matkamme tallille käy

Brr! Tänään oli kylmä tallilla! Lumipeitteen alta löytyi kuitenkin pari kaviojalkaa kentällä työskentelyyn.

Ensimmäisenä vuoroon pääsi ratsutettavani 5-vuotias tamma S. Ikäisistään hieman jäljessä mutta parissa kuukaudessa ollaan päästy jo siihen pisteeseen että ratsastusta voi kutsua ratsastukseksi eikä selässä kiikkumiseksi. Tänään hangessa treenailtiin taas taivutusta, siirtymisiä, ympyröitä ja laukannostoja.
S on tammoista pahimpaa laatua mutta kädenvääntöjen jälkeen meillä on ollut oikein hyvä viikko (tiedän, tänään on maanantai mutta ratsutusviikot eivät kulje käsikkäin oikeiden viikkojen kanssa, haha). Nyt voi vähitellen vaatia kuolaintuntumaa, tahtia ja pohkeen väistämistä. Tammasta löytyy liikettä mutta voima uupuu vielä. Sitäkin treenataan Clausenin tavoin hitaasti kiiruhtaen. Olen kuitenkin tyytyväinen kehitykseen näiden parin kuukauden aikana koska kaikki ylimääräiset ingelmakäytökset olen saanut kytkettyä pois.

S oli tänään parturissa mutta kuka tommoisen poniharjan saa kauniiksi ja tasaiseksi? Eikä neidin harjaa saa nyppiä. Tammat <3

Clausen oli kentällä hangessa polskumassa. Alkuravit jouduttiin taas aloittamaan aika sutjakkaa kun tilsat kertyivät kaviohin mutta rauhallisesti kun ravailee alkuun lihasten ja nivelten lämmetessä, en näe että siitä mitään haittaa on. Huomiseksi on luvattu plussaa niin eiköhän se lumi siitä taas sula ja päästään kävelemään pitkiä maastolenkkejä.
Hieman tuli hiki molemmille temppuja tehdessä mutta vastalaukat sujuivat tänään hyvin! Pienessä hangessa kun joutuu tarpomaan ei kauheasti ehdi sudittelemaan joten jalat pysyivät kuosissa ja välillä herra jaksoi kantaa oman päänsäkkin.


Näin auringonlaskussa voinkin vaan haaveilla kesästä ja koulusatulasta. Jos saisinkin myytyä toisen estesatulani niin koulusatula ehkä löytyisi samalla budjetilla. Kuulemma vuokra, sähkö ja muut laskut tulevat ensin. Hmpf, hömppäpuhetta kun se olisikin.

Miten sun hevonen syö heinänsä?

Lumipäivä

Mikä lumimyräkkä! Eilen ja tänään aamupäivästä saatiin taas nauttia tästä ihanasta valkoisesta loskasta. Puuterilumena satoikin yöllä alas mutta päivän mittaan muuttui sitten loskaksi. Tilsakumit kun eivät pysy Clausenin kavioissa suuntasimme pellolle toivoen että tilsat pysyisivät jotenkin poissa.

Alkukäynnit jäivätkin lyhyeen kun tilsat kasvoivat kasvamistaan joten alettiin pikkuhiljaa ravailemaan. Alkuverkan jälkeen leikittelin taas muodolla ja temponvaihteluilla. Pohjan ollessa niin raskas en kauan viitsinyt tuuppailla mutta lyhyt ja tehokas treeni saatiin aikaan.

Temponvaihtelut sekä muodolla leikkiminen on mielestäni toiminut hyvin nyt parin kuukauden ajan kun olemme vähitellen lisänneet treenin kovuusastetta. Myönnän ettei Clausen vieläkään tunnu hyvältä ratsastaa, vähän hidas, vähän jäykkä, vähän sitä sun tätä mutta ei ne vaivat tästä vähene joten lihaksia kasvattaessaan ratsastettavuuskin paranee.

Clausen on perusluotentaan aika mukavuudenhaluinen hevonen ja yhdistettynä raskaaseen rakenteeseen tarvitaan sitä lihasvoimaa aika paljon jotta tehtävät tuntuvat helpoilta ja Clausen suorittaa ne mielellään. Jotenka kunto täytyy olla kova ja lihakset pumpattuina että tästä hevosesta saa edes sen "ihan hyvän" ratsastettavuuden irti. Siihen me tosiaan tähdätään hitaasti kiirehtien.

Siihen olen todella tyytyväinen että kuntoutus on sujunut niin ongelmitta. Olen ollut pikkutarkka sekä ottanut enemmän aikaa kun olisi tarvinnut mutta samalla ollaan saatu aloittaa kaikki alusta puhtaalta pöydältä. Kahden-kolmen kuukauden ajan taluttelin ja vähitellen alettiin työstää käyntiä. Sitten pikkuhiljaa ravia ja kuukausi sitten otettiin ensimmäiset laukat. Tuntuu jotenkin helpottavalta että olen saanut ottaa niin rauhallisesti ja miettiä kuinka pääsen siihen pisteeseen mihin haluan. Esimerkiksi työstämällä isoa käyntiä kuukauden ajan. Ilman paineita kehittyä ja jännevaivan takia ollaan työstetty hyvää käyntiä kokonaisen kuukauden ajan. Hyvä näin, koska nyt käynti on isoa, letkeää ja kaula pitenee niinkuin haluan. Sama taas ravissa. Pikkuhiljaa työstetty pitkää muotoa, rauhallista tahtia ja isoa askelta. Nyt sekin alkaa vähitellen tulla esiin! Tietenkin harmittaa että 2014 oli onnettomuuksia onnettomuuksi en perään mutta saimme ainakin syyn työstää perustoja kiirehtimättä.

Tässä on teille päivän antimet ja tähän pisteeseen ollaan tultu karsinalevosta neljässä kuukaudessa :)

Kaikki kuvat (c) Oscar Sandberg

Teaser

Lisää kuvia illalla!

Nipistäkää mua, onko tää oikeasti mun paksukainen?